Kirjoja on Suomessa kaikkialla. Monet tarttuvat kirjaan heti bussiin tai lähijunaan noustessaan ja kuluttavat työmatkansa lukien sen sijaan, että tuijottaisivat ulos ikkunasta loskaista kaupunkia. Talvisin on ihanaa tulla sisälle hyytävästä ulkoilmasta, ottaa kuppi teetä tai kahvia ja rojahtaa sohvalle. Ennen nukkumaanmenoa voi unohtaa arjen huolet avaamalla romaanin ja uppoutumalla aivan eri maailmaan, joka elää mielessä vielä unen tullessa.
Kirjojen ja
kirjallisuuden arvostuksen näkee myös yhteiskunnallisella tasolla. Kirjastot ovat Suomessa perinteinen ja arvostettu instituutio. Kirjastoon mennään selailemaan ja usein poistutaan kirjapinon kanssa, johon kuuluu kirjailijoita, joista ei ole aiemmin kuullutkaan. Pokkareita myydään ruokakaupoissa ja kioskeissa, kirjamessut vetävät tuhansittain yleisöä, kirjakerhoja nousee pienimpiinkin maalaiskuntiin, ja kirjailijat ovat television vakiovieraita. Myös kansainvälisesti mitattuna suomalaisten rakkaus kirjallisuutta kohtaan on omaa luokkaansa. Suomi oli ykkösenä vuonna 2016 tehdyssä arvioinnissa jossa tarkasteltiin kirjallisuuden asemaa eri maissa.
Vaikuttaisi siis siltä, että elämme kirjallisuuden kulta-aikaa kirjojen suosion suhteen. Mutta seuraako kukoistusta vääjäämättä rappio? Nuoremmat sukupolvet, jotka ovat kasvaneet älypuhelinten ja tablettien ääressä, lukevat nimittäin paljon vähemmän, etenkin kirjoja. Nuoret kyllä lukevat – netti on täynnä tekstiä – mutta he eivät lue kirjallisuutta vaan blogeja, lehtiä tai eri foorumeita. Pitäisikö tästä olla huolissaan? Esimerkiksi elokuvien suosio kasvaa kasvamistaan, ja elokuvien suurin yleisö ovat nuoret. Onko se ongelma, jos nuoret jättävät kirjojen lukemisen ja keskittyvät visuaalisempiin ilmauksen muotoihin, kun se kerran nykyään on mahdollista aivan eri tasolla kuin ennen?
Asiasta voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta kannattaa tiedostaa kuinka lukeminen eroaa elokuvien, videoiden tai TV:n katsomisesta. Ensinnäkin, elokuvia voi katsoa porukalla, mutta lukeminen on olennaisesti yksityistä puuhaa. Siinä mielessä lukeminen voi olla nuorille haastavaa, koska he usein haluavat viettää aikaa porukassa. Mutta lukeminen myös aktivoi mielikuvituksen aivan toisella lailla kuin elokuva. Elokuvan visuaalinen puoli on annettu valmiiksi, kun taas lukija voi kuvitella itse mielessään, miltä hahmot ja tapahtumapaikat näyttävät. Elokuvat kestävät vain pari tuntia, kun taas kirjaa tulee yleensä luettua vähän kerrallaan, joten kirjan maailmassa pysytellään viikkoja tai jopa kuukausia. Romaanin tarjoama rinnakkaistodellisuus on ikäänkuin paikka, jonne voi paeta päivä toisensa jälkeen, kun taas elokuvan maailmaan uppoudutaan vain hetkeksi. TV-sarjat ovat siinä mielessä lähempänä romaaneja, että niidenkin parissa viihdytään pitkiä aikoja.
Yksi kirjallisuuden ehdottomista hyödyistä on se että lukeminen parantaa kirjallisia taitoja, joista on hyötyä kaikilla elämän aloilla. Kirjojen etu on myös siinä, että ne eivät vanhene aivan samalla tavalla kuin elokuvat. Kieli tietysti vanhenee pikku hiljaa, mutta epäilen, etteikö nykysuomalainen nauttisi vaikkapa Frans Emil Sillanpään proosasta. Elokuvista ainoastaan parhaat säilyvät vuosikymmenestä toiseen. Jos katsoo vaikkapa kahdeksankymmentäluvun elokuvia nyt, filmin kuvanlaatu on kehno ja päähenkilöiden tyyli on järkyttävä (mieleen tulee vaikkapa valtavilla olkatoppauksilla varustetut puvut, joita Wall Streetin rahahait käyttävät frilansfinans.fi. Elokuvista puuttuu siten se historiallinen syvyys, jota kirjallisuus tarjoaa. Voimme lukea kirjoja, jotka ovat kirjoitettu viisikymmentä vuotta sitten huomaamatta niissä olevan mitään outoa, mutta harva edes haluaa nähdä puoli vuosisataa sitten tehtyä elokuvaa. Kirjat tarjoavat siten ainutlaatuisen ikkunan menneisyyteen. On ymmärrettävää, että nuoria viehättää videot ja elokuvat, mutta kirjallisuus tarjoaa jotain, mitä elokuvat eivät koskaan pysty tuottamaan.